Natural face

 

 

ArtNiko

 

"Ooo mä oon enkeli"

Leaving leaves



 

Nikon taidonnäyte

Toijalassa sumuista.

Kasveja

Keltainen kasvi



Mato, jonka pää on epätarkka mutta kuuluu silti myös paikalliseen kasvustoon.

Ki(i)hokki. Ei valitettavasti menestynyt kotioloissa. 8(

Oli kivaa hippeillä suolla ja ottaa kivoja kuvia kasveista!!

Pietarsaari

... eli se paikka mistä herra Snellman on kotoisin

Lähdettiin Pietarsaareen ensin Seinäjoelta junalla ja Pännäisistä jatkettiin matkaa pyörällä.

Yö vietettiin pienessä söpössä Bed&Breakfastissa, jossa huoneet oli hevostallin yläkerrassa.

Seuraavana päivänä poljettiin Seitsemän sillan "elämys"reitti Kokkolaan.

Elämyksettömyyden korvasi onneksi reissun päätteeksi Kokkolassa hyvä seura ja kalja.





Pietarsaaren kadut, ne todella kääntää mun pään







Jännäkatu







Pietarsaaresta löytyi myös pikkuinen meri







Siinä se on





Ja vielä yksi talo, koska vanha kaupunki









Ja  lopuksi minä nousin merestä





Suosittelen Pietarsaarta myös SINULLE, sinä ruotsinkieltä, maaseutua ja merta pelkäämätön kanssaihminen.

Wettä ja Wiiniä

Teresa the Tourguide



Niko pohtii, heittäisikö Nooran järveen vaiko ei.

Teresa tasapainoilee viinin kanssa

jytää

Kuopio on meidän Rivieera

Satamatarinoita







Pietarsaaren meri
















Kuopijjon järvi


















Satama Kuopijjjon











Meri Kokkolan





Kuopijjjjon satama

Tutut maisemat

Vanhan
puun
tuoksu

The Reissu



Tänä kesänä tempastiin tuon paremman puoliskoni kanssa, ja polkaistiin Seinäjoelta Toijalaan.
Ihan pelkkä "polkasu" ei kyllä riittänyt.
Taakse jäi n. 231 km, kaksi huonosti nukuttua yötä (rikkinäisessä) teltassa, kipuja joka paikassa kroppaa... Eikä siis kumpikaan meistä todellakaan omista mitään huippusupermaastopitkänmatkanpyörää.

Mutta myös ihan uskomattomia maisemia, ihania ihmisiä jotka neuvoi aina eteenpäin, söpöjä pieniä kyläpahasia ja uuuupea kokemus!

Nyt vähän kuvaoksennusta.


Kaksi upeaa, kaunista järvenraikasta ihmistä katsomassa tulevaisuuteen.








Huomaa lakeudet. Ei siis olla vielä kovin kaukana kotoa. Möh.



Eka yö nukuttiin i här, eli Parkanossa.





Toka päivä, matkalla Parkanosta Viljakkalaan, tiellä X.





Virkistävä sade ja onnellinen Noora





Pohojammaan flikalle oli Pirkanmaan mäkisyys shokki.





Varmaan Suomen kaunein silta.





Ilma oli kosteaa ja hikistä.





Kaukana siintää Näsinneula





Oooh!





Toka yö ja pelto ja sumu.





Pirkkalassa mystinen pelto ja pikkuinen teltta ja mies.



Ekana ja tokana päivänä poljettiin n. 100 km per päivä, viimeisenä loput.
Kamaa meillä oli niin vähän kuin mahdollista, eli siltikin paljon. (Pyörälaukku pelasti aika paljon)
Teltan vetoketju oli hajalla, joten hyttysiä sikisi joka paikasta. Kunnes teipattiin ovet kiinni jesarilla!!
Mäkisessä maastossa on hirveän vaikeaa saada pidettyä syke tasaisena.
Lämpötila oli joka päivä lähemmäs 30 selsssiuusta, ilma oli ihan käsittämättömän kostea.
Jonkin verran (onneksi tosi vähän) jouduttiin polkemaan myös ison tien vierustaa, ja se oli pelottavaa.
Isot rekat versus pieni pyöräilijä oli aika hurjaa!

Takapuoli puutuu.

Kolmannesta päivästä ei ole kuvia, koska silloin oli liikaa sauna, sänky ja kylymä olut mielessä.

Parasta. Ikinä.

Maailmanlopun lokkisaari

 Perspektiivit vinksallaan!

....


....vai onko sittenkään?