sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

The Reissu





Tänä kesänä tempastiin tuon paremman puoliskoni kanssa, ja polkaistiin Seinäjoelta Toijalaan.
Ihan pelkkä "polkasu" ei kyllä riittänyt.
Taakse jäi n. 231 km, kaksi huonosti nukuttua yötä (rikkinäisessä) teltassa, kipuja joka paikassa kroppaa... Eikä siis kumpikaan meistä todellakaan omista mitään huippusupermaastopitkänmatkanpyörää.

Mutta myös ihan uskomattomia maisemia, ihania ihmisiä jotka neuvoi aina eteenpäin, söpöjä pieniä kyläpahasia ja uuuupea kokemus!

Nyt vähän kuvaoksennusta.

Kaksi upeaa, kaunista järvenraikasta ihmistä katsomassa tulevaisuuteen.





Huomaa lakeudet. Ei siis olla vielä kovin kaukana kotoa. Möh.


Eka yö nukuttiin i här, eli Parkanossa.



Toka päivä, matkalla Parkanosta Viljakkalaan, tiellä X.



Virkistävä sade ja onnellinen Noora



Pohojammaan flikalle oli Pirkanmaan mäkisyys shokki.




Varmaan Suomen kaunein silta.



Ilma oli kosteaa ja hikistä.



Kaukana siintää Näsinneula



Oooh!



Toka yö ja pelto ja sumu.



Pirkkalassa mystinen pelto ja pikkuinen teltta ja mies.


Ekana ja tokana päivänä poljettiin n. 100 km per päivä, viimeisenä loput.
Kamaa meillä oli niin vähän kuin mahdollista, eli siltikin paljon. (Pyörälaukku pelasti aika paljon)
Teltan vetoketju oli hajalla, joten hyttysiä sikisi joka paikasta. Kunnes teipattiin ovet kiinni jesarilla!!
Mäkisessä maastossa on hirveän vaikeaa saada pidettyä syke tasaisena.
Lämpötila oli joka päivä lähemmäs 30 selsssiuusta, ilma oli ihan käsittämättömän kostea.
Jonkin verran (onneksi tosi vähän) jouduttiin polkemaan myös ison tien vierustaa, ja se oli pelottavaa.
Isot rekat versus pieni pyöräilijä oli aika hurjaa!

Takapuoli puutuu.

Kolmannesta päivästä ei ole kuvia, koska silloin oli liikaa sauna, sänky ja kylymä olut mielessä.

Parasta. Ikinä.

torstai 4. heinäkuuta 2013