The Reissu



Tänä kesänä tempastiin tuon paremman puoliskoni kanssa, ja polkaistiin Seinäjoelta Toijalaan.
Ihan pelkkä "polkasu" ei kyllä riittänyt.
Taakse jäi n. 231 km, kaksi huonosti nukuttua yötä (rikkinäisessä) teltassa, kipuja joka paikassa kroppaa... Eikä siis kumpikaan meistä todellakaan omista mitään huippusupermaastopitkänmatkanpyörää.

Mutta myös ihan uskomattomia maisemia, ihania ihmisiä jotka neuvoi aina eteenpäin, söpöjä pieniä kyläpahasia ja uuuupea kokemus!

Nyt vähän kuvaoksennusta.


Kaksi upeaa, kaunista järvenraikasta ihmistä katsomassa tulevaisuuteen.








Huomaa lakeudet. Ei siis olla vielä kovin kaukana kotoa. Möh.



Eka yö nukuttiin i här, eli Parkanossa.





Toka päivä, matkalla Parkanosta Viljakkalaan, tiellä X.





Virkistävä sade ja onnellinen Noora





Pohojammaan flikalle oli Pirkanmaan mäkisyys shokki.





Varmaan Suomen kaunein silta.





Ilma oli kosteaa ja hikistä.





Kaukana siintää Näsinneula





Oooh!





Toka yö ja pelto ja sumu.





Pirkkalassa mystinen pelto ja pikkuinen teltta ja mies.



Ekana ja tokana päivänä poljettiin n. 100 km per päivä, viimeisenä loput.
Kamaa meillä oli niin vähän kuin mahdollista, eli siltikin paljon. (Pyörälaukku pelasti aika paljon)
Teltan vetoketju oli hajalla, joten hyttysiä sikisi joka paikasta. Kunnes teipattiin ovet kiinni jesarilla!!
Mäkisessä maastossa on hirveän vaikeaa saada pidettyä syke tasaisena.
Lämpötila oli joka päivä lähemmäs 30 selsssiuusta, ilma oli ihan käsittämättömän kostea.
Jonkin verran (onneksi tosi vähän) jouduttiin polkemaan myös ison tien vierustaa, ja se oli pelottavaa.
Isot rekat versus pieni pyöräilijä oli aika hurjaa!

Takapuoli puutuu.

Kolmannesta päivästä ei ole kuvia, koska silloin oli liikaa sauna, sänky ja kylymä olut mielessä.

Parasta. Ikinä.

Maailmanlopun lokkisaari

 Perspektiivit vinksallaan!

....


....vai onko sittenkään?

Joskus myös tanssin

Olin rakkaan Teresani mallina sen näyttötyötä varten, kun se halusi kuvata tanssijoita.

Ja rakas Riikani taas on ottanut nämä kuvat, vähä niinku behind the scenes!

Palautetta pesuhuoneesta

Mähnää jaloissa. Pesuhuone. Ei ollut puhtoinen.

BICYCLE

Ajattelin viimeinkin päivittää tätäkin joskus. Ei sillä, että aikaisemmin ei olisi kiinnostanut, vaan että ei yksinkertaisesti ole ehtinyt. Oon koko kuluneen kevään ajan vetänyt sellasia aamukahdeksasta iltayhdeksään -päiviä, ja sen vähän vapaa-ajan mitä on ollut, oon käyttänyt koulujuttuihin.

Kyllä se on vähän itseäkin kyrsinyt, että kameran kanssa ei hirveästi ole ehtinyt tänä keväänä treffailla, kun tuo toinen henkireikä, tanssi, on vienyt niin älyttömästi aikaa. Niin palijon aikaa, että eräs pikku projekti valokuvaukseen liittyen, nimittäin oma valokuvanäyttely, joutui vähän jäämään jalkoihin ja jouduin jättämään sen kokonaan väliin. Ja harmittaa.

Silti on niin hirveästi jäänyt kyllä kuvia varastoon, mm. Lappikarkaamisesta ja päivästäni leikisti tanssijamallina, nii ja ne näyttelykuvatkin, että itseä ahdistaa jos niiden kanssa ei mitään tee. Joten kesän aikana otan itseäni niskasta kiinni ja julkaisen kaikki julkaisematta jääneet kuvat, lähinnä kyllä itsekkäistä syistä mutta kuiteskin. Että saisin vähän henkeä...

Koska suunta on vain eteen päin, on tänään täällä aiheenamme...

.... POLKUPYÖRÄ

Timon pyörä istui komeaan maalaisjokimaisemaan kuin hyttynen kesäyöhön.

Nikon pyörä taasen seistä pönötti ryhdikkäästi upean peltotien varressa, kun omani kieri mudassa kuin pieni sika (jalaton kun on).

Ja sit tältä mä oon näyttäny koko kevään...

Kuten sanottua, suunta on vain eteen päin. Ei ylös, vaan eteen.